blogivalmis3

Feng shuita tavoitellessa

Moikka taas!

Tällä kertaa halusin tehdä vähän erilaisen postauksen kuin normaalisti. Niinpä myös teenkin, et voi estää, muahaha. No ei vaan aiheeseen, kulunut kuukausi on ollut haipakka ja tekemistä on välillä ollut enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka rakastankin laiskottelua, niin silti joku masokistinen puoli minussa tykkää siitäkin, kun kalenteri on täynnä menoja. Helposti kuitenkin eräs kutsumaton vieras tulee usein mukaan kuvioihin hektisen arjen sivutuotteena eli stressi. Ai että, tuo ihanan kamala olotila.

Vaikka on ollut paljon kivaa ja siistiä tekemistä, niin on myös stressannut paljon viime aikoina. Tuntuu muutenkin, että monet koulukavereista ja läheisistä ylipäätään ovat olleet tosi stressaantuneita. Se on harmi, mutta stressi onkin valitettavan tuttu osa etenkin meidän opiskelijoiden elämiä. Työn määrä, ulkopuolelta tulevat odotukset omasta työstä ja tiukat aikataulut ovat varmaankin yleisimpiä syitä sille.

Kiireinen elämäntyyli on tiettyyn pisteeseen asti kivaa, mutta jossain vaiheessa paineet pamahtaa päälle. Välillä tulee kausia, kun tekeminen ei pahemmin innosta eikä saa oikein mitään aikaan. Kouluhommat kasaantuvat, mutta tekeminen tuntuukin tahmealta ja pakkopullalta. Kaikkea tekee vähän vasemmalla kädellä ja sitä yrittää saada vain hommat hoidettua. Kun yhden homman saa tehtyä, niin lisää tehtäviä vyöryykin niskaan. Kuulostaako tutulta?

Kuten tapiksemme Iida tässä hyvin havainnollistaa, juuri tältä se yleensä tuntuu, kun pahin stressi iskee päälle!

Kuten tapiksemme Iida tässä hyvin havainnollistaa, juuri tältä se yleensä tuntuu, kun pahin stressi iskee päälle!

Itsellä tämän hetkisen elämän osa-alueet koostuvat tasapainottelusta koulun, HSOY:n hallitushommien, töiden ja muun elämän välillä. Tykkään siitä, että on tekemistä, välillä on vähemmän tehtävää ja voi ottaa iisimmin ja vaikkapa hemmotella itseään rennolla leffaillalla herkkujen kera. Välillä hommaa taas on enemmän kuin tarpeeksi ja täytyy vetää täydellä teholla. Kyllä te tiedätte, ne päivät kun tarvitsetkin sen extrakupin kahvia pitämään koneen käynnissä ja kompensoimaan univelkoja. Mitä sitä välillä tekisikään ilman tuota ihmeellistä piristejuomaa…?

Mitä sitten tehdä, kun stressaa ja motivaatiokin hommien hoitamiseen tuntuu olevan yhtä kaukainen ajatus kuin Länsimetron valmistuminen? Yksi tehokeino on muistaa hengähtää, ottaa taukoja tekemisen välillä. Salli itsellesi pieni lepo. Vaikka tuntuisi ettei nyt aikaa ole pysähtyä, mutta usko pois, kyllä kannattaa. Juo siis rauhassa kuppi kahvia. Soita jaarittelupuhelu kaverille. Kun saat vähäksi aikaa ajatukset muualle, niin työskentely luonnistuu paljon paremmin.

Niihin hetkiin kun et voi hyvin, voit tulla HSOY:n toimistolle tonkimaan hyvinvointikoriamme, josta löytyy esim. ”Tuhoa tämä kirja”, johon voit purkaa aggressioita. Kannattaa kokeilla, toimii!

Toinen vinkki stressinhallintaan on se, että ei pidä olla liian perfektionisti työstään vaan päättää, että tekee tarpeeksi hyvin. Helposti sitä ottaa paineita, että työnjäljen pitää olla timanttista. Itsekin syyllistyn toisinaan siihen, että hion liian tarkkaan jotain asiaa, pikku yksityiskohtiakin tarpeettomasti. ”Mutta kun tohon voisi laittaa vielä ton lauseen, mutmut tän vois kuitenkin sanoa mieluummin tällä tavalla.” Joo seis! Kyllä se on tarpeeksi hyvä, no worries.

Stressi saa ihmiset käyttäytymään eri tavalla ja itse huomaan, että stressaantuneena paisuttelen asioita turhan suureen mittakaavaan ja murehdin pikkuasioistakin turhaan. Ehkä paras vinkki siis minkä voin antaa stressin suhteen on, että älä ota mitään liian vakavasti. Työt voi ja kannattaakin hoitaa kunnialla (tosin noh kaikilla on välillä niitä hetkiä kun joku raportti tehdäänkin kuha menee läpi -mentaliteetilla… :D). Muistan kerran kun juteltiin stressistä ja koulutehtävien jäätävästä määrästä koulukavereiden kanssa, yksi meistä sanoi hyvin: ”Ei jaksa stressata. Vaikka stressaisin, ei se auttaisi mitään.” Vaikka helpommin sanottu kuin tehty, niin yritän pitää mielessä tuon.

Stressi on ristiriitainen ilmiö. Se yleensä iskee juuri sillä pahimmalla mahdollisella hetkellä, kun ei tarvitsisi enää yhtään kapuloita rattaaseen. Toisaalta ei se aina täysin pahasta ole ja paineen alla työskentely voi toimiakin, jos vaikka edessä siintävä deadline motivoi. Kunhan vaan se stressin pahalainen ei kasvaisi liian isoksi. Joten voitko stressi siis olla sopivissa annoksissa etkä tulla yhtenä isona rymäyksenä. Pliis. Kiitos.

Tähän loppuun vielä kuva musta (joka muuten inhoaa laittaa omakuvia :D) näyttämässä teille tsemppipeukkua. You can do it!

Tähän loppuun vielä kuva musta näyttämässä teille tsemppipeukkua. Kyllä te selviätte kaikesta!

Jos jotenkin tämän kaiken nivoisin yhteen, niin sanoisin että stressin iskiessä, älä anna sille liikaa valtaa, niin hankalalta kuin se tuntuukin. Tee välillä muutakin kuin puurra työn parissa ja ohjaa ajatukset muualle hetkeksi. Olkoon se sitten salitreeni tai viinilasi kaverin kanssa, ihan mitä vaan, niin ole välillä itsekäs ja salli pikkutauko työ keskellä. Olet ansainnut sen. Nyt annan luvan, joten rentoudu hetki.

 

 

 

 

 

 

 

Rennompaa kevättä kaikille!

Terveisin

Foluso Ajetunmobi
HSOY ry:n viestintävastaava